tiistai 14. joulukuuta 2010

Mount Meru ja 1. päivä

Mount Meru on Tansanian toiseksi korkein vuori (4566 metriä). Se sijaitsee 70 kilometriä Mount Kilimanjarosta länteen Arushan kansallispuistossa. Mount Meru on aktiivinen tulivuori, vaikka se on tällä hetkellä hiljaa. Kasvillisuus ja eläimistö seuraavat luonnon muotoja. Vuoren alaosissa pienillä savanniläikillä elää muun muassa puhveleita, kirahveja, seeproja, villisikoja ja antilooppeja. Ylempänä vuoristometsissä elää gueretsoja (colobus - apinoita), norsuja, piikkisikoja ja paviaaneja.

Itä-Afrikka on satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperää. Silti Arushan ja Mount Merun muodot ovat syntyneet vasta kuusi tuhatta vuotta sitten. Tuolloin Mount Meru koki suuren muodonmuutoksen. Keilamaisen tulivuoren itöreuna räjähti, jonka seurauksena syntyi valtava maanvieremä, joka ulottuu 24 kilometrin päähän itään ja etelään. Nyt Mount Meru uinuu, mutta vain 100 vuotta sitten, vuonna 1910 se hönki ilmaan tuhkaa ja kiviä.

Reitti Merun huipulle kulkee pienten savanniläikkien, vuoristometsien, kanervanummien, ja lopuksi alpiinisen ylängön kautta. Kaikilla kiipeilijöillä täytyy olla mukanaan aseistettu puistonvartija villieläinten hyökkäysten varalta. Puhvelit kiipeävät 3500 metrin korkeuteen asti ja kirahveitakin tavataan 2500 metrin korkeudessa. Myös norsut, leopardit ja täplähyeenat viihtyvät vuoristometsissä.

Mount Meru ansaitsee oman arvonsa. Verrattuna Kilimanjaroon Merulla on monia vetovoimatekijöitä. Vaellusreitillä pääsee näkemään suuria eläimiä ja myös lintuja on runsaasti, yhteensä 420 eri lajia. Käärmeistä edustettuina ovat muun muassa afrikanpython, egyptinkobra, vihreämamba ja munakäärme (toisille käärmeet ovat vetovoimatekijöitä, toisille ei). Vaeltajia ei reitillä ole ruuhkaksi asti ja huipulle pääseminen vaatii kuntoa, eikä vain kykyä sietää korkean paikan olosuhteita, kuten enimmäkseen Kilimanjaron suosituimmalla Marangun reitillä.

Kaikki Mount Merun huipulle pyrkivät eivät onnistu. Meru on koko Afrikan viidenneksi korkein vuori Kilimanjaron (5892 m), Keniavuoren (5199 m), Kongon Ruwenzorin (5108 m) ja Etiopian Ras Dashenin (4620 m) jälkeen ja vaellusreitin jyrkkyydestä johtuen huipulle pääsee noin 75 prosenttia yrittäneistä.

Itse en ollut alun perin suunnitellut kiipeäväni Mount Merulle, mutta kun mahdollisuus tuli niin mikä ettei. Minulla oli Suomesta tuotuja vuorikiipeilyyn sopivia vaatteita vain kengät, 3 paria sukkia, boksereita, ja tuulitakki. Kaikki loput varusteet ostin paikalliselta torilta, jonne tuodaan esimerkiksi UFF:lle lahjoitettuja tavaroita USA:sta, Euroopasta ja Aasiasta. Pääosin vaatteeni ovat tulleet Big Mac – kuluttajien maasta ja housuihin mahtuisi koko perhe ja vielä ystävätkin. No, pääasia että vaatetta saa päälle, sillä vuoren huipulla lämpötila on pakkasella.

Ostin torilta hyvissä ajoin pitkät housut, ”pitkät kalsarit” (jotka todellisuudessa olivat osa naisten jumppa-asustetta). Löysin myös pitkähihaisia paitoja, fleecen ja paljon muuta. Ainoa ongelma oli että mitkään vaatteista ei oikein pitänyt sadetta.. ja vettähän reissulla sitten tuli.


1. päivä Mount Merulla

Momella Gate (1500 metriä)- Miriakamba Hut (2541 metriä)
Kävelyaika: 3-4 tuntia (en muista tarkkaan)

Lähdimme aikaisin aamulla (7.00) Moshista kohti Arushaa. Meitä oli siis kolme kiipeäjää (Elina, Miska ja Jarno). Noin 3 tunnin päästä saavuimme Momella Gatelle Arushan luonnonpuistossa. Portilla punnittiin rinkat, ja katsottiin kuinka monta kantajaa tarvitsemme. Kantajia tarvittiin seitsemän, joiden lisäksi opas, kokki ja puistonvartija. Odottelimme jonkun aikaa kantajien saapumista jostain läheisestä kylästä, jonka jälkeen aloitimme nousun Miriakamba hutille. Matkaa huipulle kertyy 33 kilometriä ja alaspäin 37 kilometriä, jos käyttää takaisin tullessa maisemareittiä.

Matkan alussa ohitimme ruohotasankoja, joilla oli laiduntamassa seeproja, puhveleita, pahkasikoja, antilooppeja ja kirahveja. Pian tasankojen jälkeen ylitimme joen, jonka jälkeen maisema vaihtui vuoristometsäksi. Alussa oli kuuma, mutta mitä korkeammalle mentiin, sitä viileämmäksi ilma muuttui. Noin puolessa välissä matkaa alkoi ripsutella vettä. Puistonvartija riehui aseen kanssa ja sanoi että nyt on aika laittaa jalkaa toisen eteen ennen kuin kastutaan kunnolla. No, loppumatka meni sitten kiivasta tahtia ja pääsimme kuivina (poisluettuna hiestä märät vaatteet) perille Miriakamba Hutiin.

Perillä oli 15 astetta lämmintä ja yli 30 asteen lämpötilaan tottuneelle lämpötilan tippuminen muutamassa tunnissa otti koville. Puin päälle ohuen pitkähihaisen paidan, fleecen ja takin. Silloin vasta alkoi tuntua sopivalta. Majapaikassa saimme ruokaa ja menimme ajoissa nukkumaan. Yö makuupussissa tuntui mukavalta, sillä en ollut nukkunut viileässä ilmassa aikoihin. Mitään ongelmia ohenevan ilman kanssa en vielä huomannut.


Mount Meru Arushasta kuvattuna

Mount Meru Maasai kylän takana

Ette arvaa mitä minulla on käteni takana..

Apina sohvalla

Apinat sukii

Seeproja ja Kirahveja ruohotasangolla

Puhveleita ruohotasangolla

Ylväs kirahvi

Puistonvartija vaahtosi että tämäkin puhveli on jouduttu ampumaan kun se uhkasi reitillä kiipeilijöitä..

Elina, puistonvartija ja Dylan. Kuvan nimi on "tulta munille"

Ensimmäinen yöpymispaikka

Mount Merun huippu näkyy taustalla

Ehkä hieman oli sadetta ilmassa, mutta ei onneksi tullut kaatamalla vettä..









XXX Miska XXX

2. päivä Mount Merulla

Miriakamba Hut (2541 metriä) - Saddle Hut (3570 metriä)
Kävelyaika: noin 4 tuntia

Toisen päivän vaellus on kohtuullisen lyhyt, mutta vaativa. Lähdimme liikkeelle noin 8 aikaan aamulla. Lämpötila oli 13 astetta. Reitti jyrkkenee pian lähdön jälkeen ja jatkuu pitkään raskaskulkuisena. Reitin puolivälissä on näköalapaikka, josta avautuu näkymä kraatterin sisäosiin. Metsä päätyy 3300 metrissä, josta eteenpäin reitti on kanervanummea. Saddle Hutille saavuimme noin 4 tunnin vaelluksen jälkeen.

Söimme pienen lounaan ja aloitimme nousun Pikku Merulle (3794 metriä). Sieltä oli hienot näkymät joka suuntaan ja aurinko paistoi. Sieltä palattiin sitten takaisin Saddle Hutille, syötiin ja mentiin aikaisin nukkumaan (jo kello 19.00). Huomasin illalla, että hieman orastavaa pääkipua oli tulossa. Runsas vedenjuonti kuitenkin auttoi, eikä särkylääkettä tarvittu.







Minä kameran säätöjä häsläämässä

Oppaat tulevat esiin puskasta

Elina ja kantajat

Oppaamme

Malesialainen joka kiipesi meidän kanssamme on kiivennyt myös 2 kertaa mount everestille. Ensimmäisellä keralla hän menetti 2 kaveriaan ja sormensa, mutta toisella kerralla päästiin jo huipulle.. Joillakin veri vetää vuorille.

Malesialainen, Elina ja hänen takanaan Dylan Australialiasta. Hän kiipesi myös osan matkaa kanssamme

2. Leiripaikka

"pikkumeru" majoituspaikalta kuvattuna

Porukka kiipeää "pikkumerulle"
Täällähän minä


Korkealla pilvien yläpuolella

Majapaikka jossain alhaalla

Melkein pilvessä :D

Oppaamme Joseph

Sponsoroin meidän kiipeilyporukalle askin sisua kullekin.. Sisulla siitä selviää..

Hymy on herkässä, viritin kameran puskaan ja se otti kuvia miten sattuu..







XXX Miska XXX

3. ja 4. päivä Mount Merulla

Päivä 3

Saddle Hut (3570 metriä) – Rhino Point (3850 metriä) – Socialist Peak (4566 metriä) - Rhino Point (3850 metriä) - Saddle Hut (3570 metriä) – Miriakamba Hut (2541metriä).

Kävelyaika: 10-12 tuntia

Heräsimme 23.55 ja kävimme syömässä keksiä ja teetä. Lähtö kohti huippua alkoi hieman ennen yhtä. Reitti kulkee jyrkkänä kanervavyöhykkeessä, kunnes saavutaan Rhino Pointille (3850 m). Vaellus jatkuu aiempaa loivempana lähes kasvittomalla ylängöllä. Paikoin reitillä on louhikkoa ja jalkojen alla pettävää laavatuhkaa (erittäin raskasta). Viimeisen tunnin nousu on hyvin jyrkkää jäistä kivikkoa.

Minulle kävi niin, että erkanin omasta ryhmästäni yhden oppaan kanssa. Halusin mennä hieman nopeammin huipulle, jotta ehtisin valokuvata auringonnousun (ainiin, sivuhuomautuksena järjestelmäkamera oli aikamoinen riippakivi välillä). Matkalla kuitenkin oppaani eksyi louhikkoon ja minä hortoilin perässä. Aikamme hortoiltuamme seuraavan ryhmän opas huusi ”tulkaa äkkiä pois sieltä, erittäin vaarallista”. No, onneksi oli pimeää, enkä nähnyt rotkoa jalkojeni juuressa. Viimeisen 2 tunnin aikana satoi hieman lunta tai räntää, mutta vaatteet pysyivät kuivina. Ylhäältä näkyi hienosti Arushan kaupungin valot, jotka loistivat pimeästä yöstä kaukana alapuolella.

Huipulle (4566 metriä) saavuimme juuri auringonnousun aikaan. Ainoa huonopuoli oli, että olimme pilven sisällä, eikä auringonnoususta saanut kuvia. Otimme kuitenkin muita kuvia, ja näppini olivat kohmeessa kuten Suomessa juhannuksena. Huipulla oli paikoin lunta ja varmaan muutama aste pakkasta. Itse huippu on vain kapea kieleke kraatterin reunalla. Sisäseinämän kalliot pudottautuvat jalkojen juuresta pystysuorina alas, maailman mitassakin äärimmäisen poikkeuksellisella tavalla yli 1500 metrin matkan.

Hetken lepäämisen jälkeen lähdimme paluumatkalle Saddle Hutille. Reitti takaisin Rhino Pointille on yksi haastavimmista vaellusreiteistä koko Afrikassa. Vasta päivänvalossa näin mistä kaikkialta olisin voinut tippua alas (kiitos sponsorille erittäin hyvistä kengistä, kannatti ostaa halpa henkivakuutus). Jos tuuli on liian kova tai jäätä on liikaa, Rhino Pointilta ei ole mahdollista jatkaa matkaa huipulle. Meillä ilmeisesti olosuhteet olivat riittävän hyvät.

Saavuimme Saddle Hutille joskus 9.30 aamulla. Nopea laskeutuminen huipulta aiheuttaa monille voimakasta päänsärkyä, enkä ollut poikkeus. Saddle Hutilta lähdimme jatkamaan matkaa alaspäin Miriakamba Hutille. Koko matkan satoi tosi rankasti vettä, ja tulipahan ainakin todettua, etteivät vaatteet olleet vedenpitäviä. Mutta sade oli jo näin alhaalla ihan mukavan lämmintä trooppista sadetta, joten ”No problem”.

Miriakambassa söimme ja peseydyimme ja menimme jo kello 19.00 nukkumaan. Päivä oli tosi rankka, mutta unta ei tarvinnut ainakaan odotella. Pääkipukin häipyi kuin itsestään illalla.

Päivä 4

Miriakamba Hut (2541metriä)- Momella Gate (1500 metriä)

Kävelyaika: 2,5 tuntia


Viimeisenä päivänä voi valita kävelläänkö takaisin Momella Gatelle lyhempää vai pidempää reittiä pitkin. Valitsimme sateen taas uhatessa lyhemmän reitin. Lähdimme matkaan 8.00 aamulla. Matkalla puistonvartija innostui kun sai hajun puhvelista. Piileskelimme puskissa kun puistonvartija riehui ladatun aseen kanssa puhveleiden perässä ja heitteli kiviä kuin kranaatteja (kuulemma viimeisen 2 vuoden aikana on jouduttu ampumaan 2 puhvelia kuoliaaksi ja paljon varoituslaukauksia, koska eläimet ovat niin arvaamattomia).

No, pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin alas. Kuuma ilmamassa tuntui taas tutun tukalalta. Loppupäivä meni Moshissa pyykkiä pesten ja reissusta palautuen.

ps. Täytyy tässä kertoa ihmeellinen luontojuttu, nimittäin näin tänään tuhansien ampiaisten parvin. En tiedä miksi kaikki lensivät samaan aikaan ja mihin olivat menossa. Onneksi todistin näkyä sisätiloista, sillä parvin osuessa kohdalle, voi pistoksia tulla useampi samalla kerralla.


Minä, Elina ja Jarno Rhino Pointilla. Kello noin 02.00 yöllä. Ei kovinkaan pirteä meininki..

Ehkä jopa vähän nakersi kun eksyimme louhikkoon..

Huipulla jaksoi kyllä hymyilyttää. Onneksi oli Suomalaiset Sisut mukana..

Koko poppoo koossa..

Tästä katsottuna vasemmalla alkaa 1500 metrin pystysuora pudotus

Sisulla huipulle

Tämän purnukan kuljetin Englannista asti vuorenlaelle, en kuitenkaan juonut sitä - vielä..

Kiitos Tansania, Kiitos Mama Africa

Laskeutumista huipulta alaspäin

"Pikku Meru" näkyy alhaalla

Liukumäki suoraan rotkoon..

Pilvet törmäävät vuorenseinämään

Matka jatkuu alaspäin

Tuhkakeila näkyy alhaalla

"Pikkumeru" ja tuhkakeila

Kukkia oli jopa huipun tuntumassa


Mä päiväsäteen näin kerran pienen..

Horjahtaminen ei ole vaihtoehto

Riistanvartija masentui kun ei saanut ampua puhvelia. Hän käyttäytyi mielestäni hieman oudosti aseen kanssa..

Ohjeita vuorelle

Pienoismalli vuoresta

Tässä koko poppoo, seitsemän kantajaa, opas ja kokki. Riistanvartija oli jo kadonnut tässä vaiheessa (älkää kysykö minne)..

Tämä kuva on meidän talolta. Hämähäkki oli puhelimeni kokoinen - ja voin kertoa ettei mulla ole mitään simpukkapuhelinta vaan vuoden 2005 halko..

Vanha kunnon torakka







XXX Miska XXX