Päivä 3
Saddle Hut (3570 metriä) – Rhino Point (3850 metriä) – Socialist Peak (4566 metriä) - Rhino Point (3850 metriä) - Saddle Hut (3570 metriä) – Miriakamba Hut (2541metriä).
Kävelyaika: 10-12 tuntia
Heräsimme 23.55 ja kävimme syömässä keksiä ja teetä. Lähtö kohti huippua alkoi hieman ennen yhtä. Reitti kulkee jyrkkänä kanervavyöhykkeessä, kunnes saavutaan Rhino Pointille (3850 m). Vaellus jatkuu aiempaa loivempana lähes kasvittomalla ylängöllä. Paikoin reitillä on louhikkoa ja jalkojen alla pettävää laavatuhkaa (erittäin raskasta). Viimeisen tunnin nousu on hyvin jyrkkää jäistä kivikkoa.
Minulle kävi niin, että erkanin omasta ryhmästäni yhden oppaan kanssa. Halusin mennä hieman nopeammin huipulle, jotta ehtisin valokuvata auringonnousun (ainiin, sivuhuomautuksena järjestelmäkamera oli aikamoinen riippakivi välillä). Matkalla kuitenkin oppaani eksyi louhikkoon ja minä hortoilin perässä. Aikamme hortoiltuamme seuraavan ryhmän opas huusi ”tulkaa äkkiä pois sieltä, erittäin vaarallista”. No, onneksi oli pimeää, enkä nähnyt rotkoa jalkojeni juuressa. Viimeisen 2 tunnin aikana satoi hieman lunta tai räntää, mutta vaatteet pysyivät kuivina. Ylhäältä näkyi hienosti Arushan kaupungin valot, jotka loistivat pimeästä yöstä kaukana alapuolella.
Huipulle (4566 metriä) saavuimme juuri auringonnousun aikaan. Ainoa huonopuoli oli, että olimme pilven sisällä, eikä auringonnoususta saanut kuvia. Otimme kuitenkin muita kuvia, ja näppini olivat kohmeessa kuten Suomessa juhannuksena. Huipulla oli paikoin lunta ja varmaan muutama aste pakkasta. Itse huippu on vain kapea kieleke kraatterin reunalla. Sisäseinämän kalliot pudottautuvat jalkojen juuresta pystysuorina alas, maailman mitassakin äärimmäisen poikkeuksellisella tavalla yli 1500 metrin matkan.
Hetken lepäämisen jälkeen lähdimme paluumatkalle Saddle Hutille. Reitti takaisin Rhino Pointille on yksi haastavimmista vaellusreiteistä koko Afrikassa. Vasta päivänvalossa näin mistä kaikkialta olisin voinut tippua alas (kiitos sponsorille erittäin hyvistä kengistä, kannatti ostaa halpa henkivakuutus). Jos tuuli on liian kova tai jäätä on liikaa, Rhino Pointilta ei ole mahdollista jatkaa matkaa huipulle. Meillä ilmeisesti olosuhteet olivat riittävän hyvät.
Saavuimme Saddle Hutille joskus 9.30 aamulla. Nopea laskeutuminen huipulta aiheuttaa monille voimakasta päänsärkyä, enkä ollut poikkeus. Saddle Hutilta lähdimme jatkamaan matkaa alaspäin Miriakamba Hutille. Koko matkan satoi tosi rankasti vettä, ja tulipahan ainakin todettua, etteivät vaatteet olleet vedenpitäviä. Mutta sade oli jo näin alhaalla ihan mukavan lämmintä trooppista sadetta, joten ”No problem”.
Miriakambassa söimme ja peseydyimme ja menimme jo kello 19.00 nukkumaan. Päivä oli tosi rankka, mutta unta ei tarvinnut ainakaan odotella. Pääkipukin häipyi kuin itsestään illalla.
Päivä 4
Miriakamba Hut (2541metriä)- Momella Gate (1500 metriä)
Kävelyaika: 2,5 tuntia
Viimeisenä päivänä voi valita kävelläänkö takaisin Momella Gatelle lyhempää vai pidempää reittiä pitkin. Valitsimme sateen taas uhatessa lyhemmän reitin. Lähdimme matkaan 8.00 aamulla. Matkalla puistonvartija innostui kun sai hajun puhvelista. Piileskelimme puskissa kun puistonvartija riehui ladatun aseen kanssa puhveleiden perässä ja heitteli kiviä kuin kranaatteja (kuulemma viimeisen 2 vuoden aikana on jouduttu ampumaan 2 puhvelia kuoliaaksi ja paljon varoituslaukauksia, koska eläimet ovat niin arvaamattomia).
No, pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin alas. Kuuma ilmamassa tuntui taas tutun tukalalta. Loppupäivä meni Moshissa pyykkiä pesten ja reissusta palautuen.
ps. Täytyy tässä kertoa ihmeellinen luontojuttu, nimittäin näin tänään tuhansien ampiaisten parvin. En tiedä miksi kaikki lensivät samaan aikaan ja mihin olivat menossa. Onneksi todistin näkyä sisätiloista, sillä parvin osuessa kohdalle, voi pistoksia tulla useampi samalla kerralla.
 |
Minä, Elina ja Jarno Rhino Pointilla. Kello noin 02.00 yöllä. Ei kovinkaan pirteä meininki.. |
 |
Ehkä jopa vähän nakersi kun eksyimme louhikkoon.. |
 |
Huipulla jaksoi kyllä hymyilyttää. Onneksi oli Suomalaiset Sisut mukana.. |
 |
Koko poppoo koossa.. |
 |
Tästä katsottuna vasemmalla alkaa 1500 metrin pystysuora pudotus |
 |
Sisulla huipulle |
 |
Tämän purnukan kuljetin Englannista asti vuorenlaelle, en kuitenkaan juonut sitä - vielä.. |
 |
Kiitos Tansania, Kiitos Mama Africa |
 |
Laskeutumista huipulta alaspäin |
 |
"Pikku Meru" näkyy alhaalla |
 |
Liukumäki suoraan rotkoon.. |
 |
Pilvet törmäävät vuorenseinämään |
 |
Matka jatkuu alaspäin |
 |
Tuhkakeila näkyy alhaalla |
 |
"Pikkumeru" ja tuhkakeila |
 |
Kukkia oli jopa huipun tuntumassa |
 |
Mä päiväsäteen näin kerran pienen.. |
 |
Horjahtaminen ei ole vaihtoehto |
 |
Riistanvartija masentui kun ei saanut ampua puhvelia. Hän käyttäytyi mielestäni hieman oudosti aseen kanssa.. |
 |
Ohjeita vuorelle |
 |
Pienoismalli vuoresta |
 |
Tässä koko poppoo, seitsemän kantajaa, opas ja kokki. Riistanvartija oli jo kadonnut tässä vaiheessa (älkää kysykö minne).. |
 |
Tämä kuva on meidän talolta. Hämähäkki oli puhelimeni kokoinen - ja voin kertoa ettei mulla ole mitään simpukkapuhelinta vaan vuoden 2005 halko.. |
 |
Vanha kunnon torakka |
XXX Miska XXX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti