Kävin siis safareilla Lake Manyaran ja Tarangiren kansallispuistoissa. Safari on Swahilia ja tarkoittaa matkaa. Myöhemmin (joulukuu-tammikuu) edessä on vierailut Ngorongoron ja Serengetin kansallispuistoissa. Näissä teksteissä on hieman tietoa nyt vierailemistani kansallispuistoista ja niiden eläimistä. Kuvia on tullut otettua tähän asti kaiken kaikkiaan yli 4500, ja parhaat aion koota jonkinlaiseksi kuvakirjaksi Suomessa.
Tarangiren kansallispuisto sijaitsee Tansanian pohjoisosassa ja se perustettiin vuonna 1970. Puistossa on paljon periafrikkalaista savannimaisemaa sekä apinaleipäpuita, joista osa on jo yli 2000 vuotta vanhoja. Tarangiressa on myös paljon jokilaaksoja, jotka nyt kuivalla kaudella ovat suurimmaksi osiksi vain kuivaa hiekkaa.
Kansallispuiston sydämenä on kuitenkin Tarangire-joki, joka ei kuivu edes kuivalla kaudella. Tarangiressa voi tavata lähes kaikki keskeiset savanniluonnon villieläinlajit, ja Tansanian suurimmat norsulaumat. Tarangirea kutsutaan myös norsujen kodiksi. Puisto elää kiihkeimmillään nyt kuivalla kaudella (elokuu-marraskuu), ja tuhatpäiset laiduneläinten laumat kokoontuvat jokilaaksoihin pysyvän veden äärelle. Paikalla on muun muassa Gnut, seeprat, puhvelit, impalat, gasellit, vesiantiloopit, ja yli 300 elefantin suuruiset laumat, jotka kokoontuvat lähes kuivuneelle joenuomalle. Tämä houkuttelee paikalle tietysti myös runsaasti petoja. Tarangire onkin kuivalla kaudella yksi nisäkäselämän huippupisteistä.
En nyt jaksa hirveästi itse safarireissusta tähän kirjoittaa. Kokemus oli kuitenkin kokonaisuudessaan todella mahtava ja kerron siitä sitten tarkemmin, kunhan pääsen Suomeen. Yhden jutun kerron kuitenkin, nimittäin pääsimme todistamaan todella harvinaista tilannetta - leijonien saalistusta. Tarkkailimme autossa leijonia (5 naarasta), jotka lepäilivät puiden alla suojassa auringolta.
Yhtäkkiä paikalle juoksi iso Pumba (pahkasika), joka ei ollut huomannut leijonia. No, eipä siinä sinänsä hirveästi saalistusta ollut, kun tyhmä Bumba juoksi suoraan leijonien kitaan. Kyllä leijonatkin joutuivat pari juoksuaskelta ottamaan ennen kuin ateriointi pääsi toden teolla alkamaan.. Äänimaailma oli kyllä aika raaka. Leijonat murisivat toisilleen ja sika kiljui niin kauan kuin pystyi. Mutta näin se luonto toimii.
 |
| Meikäläinen ja norsunluita |
 |
| Kallo |
 |
| Pumba |
 |
| Kallo 2 (kaikki kuolee aikanaan) |
 |
| Apinanleipäpuut ovat täällä jopa yli 2000 vuotta vanhoja |
 |
| Jotkut joenuomat odottavat vettä |
 |
| Tässäkin joessa virtaa sateiden tultua taas kunnolla vettä! |
 |
| Tämä lintu odotti osaansa lounasleivästä |
 |
| Tässä leijonat huomaavat Pumban, joka päätyi leijonien mahaan. |
 |
| Norsu juo viimeisistä paikoista löytyvää vettä |
 |
| Nyt en muista mitä "ötököitä" nämä ovat, mutta huomatkaa kun 1 laumasta pitää aina vahtia petojen varalta.. |
 |
| Puhveli on käynyt viilentymässä kuumassa ilmamassassa (päivisin lämpötila lähentelee + 40 astetta) |
 |
| Suurempi lauma |
 |
| Seeproja |
 |
| Tästä kotkakuvasta olen ylpeä.. |
 |
| Mamma syö leipää ja huolehtii pikkuisesta.. (voikunneonsöpöjä..) :D |
 |
| Tässä paikallinen mietiskelijä pohtii maailman menoa |
 |
| Välillä kutittaa |
xxx Miska xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti